2 kuukautta matkaan

Mitä kaikkea tuleekaan touhuta ennen kuin voi huoletta karata maailman ääriin?

Viisumi: Erään aamuyön tunteina lähdin tsippailemaan Uuden-Seelannin hallituksen sivustolla aikomuksenani anoa work&travel-viisumia. Sivut ovat selkeät ja viisumin anomiseen ei liity vähäisintäkään mystiikkaa. Naputtelin viisumihakemuksen menemään ja sain samalla hetkellä sähköpostiini automaattisen vastauksen koskien jatkotoimenpiteitä, jotka minun tulisi suorittaa.

Omalla kohdallani viisuminhakusirkukseen kuuluivat tissikuvat a.k.a. keuhkokuvat. Puolassa viettämäni puoli vuotta antoi aihetta epäillä tuberkuloosiriskiä. Keuhkokuviin mars ja lääkärin löpinät postissa Lontooseen. Oi sitä onnea kun sain sähköpostiini elektronisen viisumin vajaan kahden viikon päästä lääkärin leimojen lähettämisestä.

Lentoliput: E-viisumi taskussa oli hyvä lähteä lentokaupoille. Ostin menopaluulippuni (lentopäivien muuttamisen mahdollisuudella) Kilroylta. Tai siis ostatin ne jollakulla Kilroyn jampalla. Suosittelen kyseisten jamppojen käyttöä tällaisten lippujen varaamisessa, sillä he pystyvät antamaan sinulle lentohintoja ja –yhteyksiä, jollaisia et itse Kilroyn(kaan) sivuilla poukkoillessasi saata saada itsenäisesti luotua. Lentolippuni tulivat ISIC-kortteineen, kaikenkattavine (!) peruutusturvineen ja palvelumaksuineen maksamaan vähemmän, kuin mitä olisin itse säätäessäni saanut pelkkien lentolippujen hinnaksi. Lopputuloksena edulliset ja järkevät lennot ja iloinen Essi.

Kansainvälinen ajokortti: Uuden-Seelannin päässä eloa helpottaa huomattavasti, kun hakee jo Suomessa Autoliitolta kansainvälistä ajokorttia. Henkilöllisyys täytyy todistaa kahdella asiakirjalla veronumeroa haettaessa Uudessa-Seelannissa. Suomalainen ajokortti ei käy henkilöllisyystodistuksena.

Kelakortti: Iso paha KELA tulee ja puhaltaa sinut nurin, jos et ilmoita tilapäisestä ulkomaille muutostasi! (Pallontallaajien sivuilla käydään viihdyttävää keskustelua siitä, miten KELA lyö karttakepillä näpeille, jos sääntöyhteiskunnan kasvatit eivät tee niin kuin säännöissä lukee!)

Pankkitilin saldo: Uuden-Seelannin rajaviranomaiset eivät älähdä, kun sinulla on joko menopaluulippu tai/ja tarpeeksi rahaa tililläsi. Vaikka minulla on jo taskussa menopaluulippu, jolla voin pitää rajaviranomaiset tyytyväisinä, ajattelin varmuudeksi tulostaa pankkitilin saldon paperille osoittamaan, että myös rahaa löytyy. Hallituksen sivustolla on määritelty rahamääriä, joita eri maiden kansalaisilta tulisi löytyä tililtä maahan saapuessaan. Tämä siksi, että ihmiset voivat osoittaa pärjäävänsä maassa, vaikka töitä ei heti löytyisikään ja että rahaa paluulentoon löytyy, jos maahan saapuu vain menolipulla.

To do -listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä pientä näperreltävää ja ihmeteltävää löytyy melkeinpä niin paljon kun jaksaa näperrellä ja ihmetellä. Matka-adapterin etsiskelyä, matkavakuutusten ihmettelyä, työnhakusivustojen selailua ja muuta mukavaa.

~

There are all kinds of things to sort out before I can escape to the other side of the world. First things first: visa and flight tickets.  

Luckily there was nothing difficult or mystical in applying for a working holiday visa. I was glad to have my electronic visa in less than two weeks after I sent my chest-X-ray results (thanks to Poland) to London. After that I bought my flights from Kilroy travel company (available in Nordic countries, Netherlands and UK). 

Even though fiddling with all the things takes time and energy I can't complain as in the end everything has been going easily.