Aurinkoinen Uusi-Seelanti

Minulla on ollut ilo ja onni tutustua tähän mennessä hyvinkin aurinkoiseen Uuteen-Seelantiin. Täällä viettämiini päälle kahteen kuukauteen on mahtunut vain kourallinen sadepäiviä ja toinen kourallinen pilvisiä päiviä. 

Mutta. Uuden-Seelannin yllä paistavan auringon kanssa ei ole leikkimistä. Aurinko täällä on vaarallinen. Ei uskoisi, miten vaarallinen aurinko onkaan kun katsoo missä Uusi-Seelanti sijaitsee. Ei aurinko nyt niin voimakkaasti täällä voi paistaa, eihän? Paitsi että paistaapa vain. Etelänavan alueella vallitsee otsonikato ja häiriö otsonikerroksessa ulottuu Uuteen-Seelantiin asti. Tämän johdosta auringonpaiste grillaa hetkessä. Grillaa. Olen nähnyt niin pahoja auringonpaisteen aiheuttamia palovammoja täällä, ettei ole tosikaan. Järkyttäviä vaurioita!

Minulla ei ollut ennen Uuteen-Seelantiin saapumista pienintäkään aavistusta siitä, miten voimakas auringonpaiste Uudessa-Seelannissa olisi. Mietin viime kesänä rannalla gradukirjallisuutta lukiessani, että hankinpa ainakin varoiksi kunnon suojan mahdollista auringonpaistetta vastaan ruskettamalla itseni jo valmiiksi. Höpönpöpön. Komeasti paloin minäkin ensitöikseni maahan saavuttuani. En tosin yhtä pahoin kuin esimerkiksi eilen purjeveneellä tapaamani sveitsiläisreissaaja, jota minun teki ihan pahaa katsoa. Säteily saa aikaan aikamoista tuhoa suojaamattomalla iholla.

Vinkki Uuteen-Seelantiin matkaaville: 50+ aurinkorasva, kunnolliset aurinkolasit ja päähine eivät ole liioittelua kesäkuukausien ulkopuolellakaan. Sanovat, että joka kolmannella uusiseelantilaisella on ihosyöpä. Ei mikään pieni juttu. 

~

Sun in NZ is a real evil. Protect yourself or welcome skin cancer. 

Sea legs

Viikko veneellä takana. Jo! Työpaikkani on teräksinen, 10-metrinen ja 12-tonninen. Työalueeni on Uuden-Seelannin suurin, Singaporen kokoinen kraaterijärvi. Olen todella, todella iloinen saadessani mahdollisuuden oppia purjehtimaan.

Matkalla työpaikalle

Aamut siivoan hostellia pitääkseni petini ilmaisena ja päivät purjehdin Taupon järvellä. Olen oppinut vesillä olosta ja purjehtimisesta hirmu paljon. Vaikka jokaisen reissun päämäärä onkin sama, jokainen kierros on kuitenkin yllättävän erilainen. Joinakin päivinä tuuli on niin voimakas, että kiidämme järven halki niin kenossa, että turistien varpaat viistävät vettä ja toisina päivinä tuulta ei ole nimeksikään, joten emme voi purjehtia, vaan joudumme päristelemään moottorin avulla maorikaiverruksille. 

Opin joka päivä jotain uutta. Purjeveneen ohjaamisen, purjeiden nostamisen ja laskemisen, veden värien tarkkailemisen sekä tuulen tunnustelun lisäksi olen myös oppinut, että miehistön jäsenenä olen valokuvauksen kohteena. Se on hemmetin hämmentävää. Toiset ottavat minusta kuvia vaivihkaa ja toiset tulevat avoimesti kameroineen luokseni. Höpsöt turistit.

Hämmentävää on myös, miten nopeasti veneellä viettämäni aika alkoi aiheuttaa keinunnan tunnetta ollessani maalla. Huomasin keinunnan ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä illalla kylpyhuoneessa hampaita harjatessani. Seuraavana iltana keinunta tuli mukaan suihkuun. En tiedä, miten tätä kutsutaan suomeksi, mutta täällä se on sea legs. Kippari neuvoi syömään inkivääriä keinunnan tunteeseen. 

~

What a great experience to work on a sailboat! Enjoying my time on Lake Taupo. 

Taupo trap

Valitsin tietämättäni melkoisen hyvän hostellin työpaikaksi, sillä hostellin pomolla on erittäin hyvät välit Taupon turistien kanssa työskentelevien tahojen kanssa. Niin hyvät, että mainitsemalla olevani töissä juuri tässä hostellissa voin ottaa ilmaiseksi osaa joihinkin Taupon turistiaktiviteetteihin.

Aloitin Taupon järvellä purjehtimisella. Hyppäsin toisen hostellin työntekijän kanssa veneeseen keksipaketti kiitoksenani. Päivä oli aurinkoinen, mutta niin tuulinen, että aluksi minua vähän jopa hirvitti olla kyydissä! Tuulen voima väänsi venettä ajoittain sivuttaissuunnassa juuri niin paljon kuin köli vain antoi myöden.

Minulle jo itse purjehtiminen oli mainio tapa viettää aurinkoinen päivä Taupossa, mutta purjeveneellä oli myös päämäärä. Vene vie turisteja kolmesti päivässä ihmettelemään eräässä kallioseinämässä komeilevia maorikaiverruksia. Vain päälle 30 vuotta vanhat kaiverrukset ovat lahja maoreilta Taupon asukkaille. Ja voi, miten helppo turisteja onkaan tällä rahastaa!

Veneen kippari nappasi minut apulaisekseen veneen kulun rauhoituttua. Näin siinä sauman kysyä jos kippari vaikka tarvitsisi pysyvää apulaista kierroksilleen. Sovimme, että tulisin heti seuraavana päivänä uudestaan. Ja niin minä sitten hilpaisin venesatamaan seuraavana päivänä ja aloitin työt!

Työnkuvani kattaa melkeinpä kaiken mahdollisen juomien tarjoilemisesta veneen ohjaamiseen. Pääasiallinen tehtäväni on kuitenkin pitää turistit iloisina. Helppoa!

~

I just found out that I am working in a right hostel when it comes to taking part in different tourist activities for free. Cruise on Lake Taupo for free? Yes please!

I tried my luck with getting a job on the boat and actually got one! Now I am also a crew member on a tourist boat.

Tulivuorten vieressä, järven rannalla

Ja niin minä vaihdoin kaupunkia Rotoruasta Taupoon.

Päätin koettaa onneani jälleen uuden hostellityön saamisessa viikon varoitusajalla. Lähetin sähköpostia neljään hostelliin Taupossa ja kaksi hostellia näytti välittömästi vihreää valoa. Ilmainen sänky ja muuta mukavaa ainakin kahdeksi viikoksi!

Vaikka työ hostelleissa onkin helppoa ja leppoisaa ja kätevä tapa säästää rahaa, olen vähän tuumannut, että voisin koettaa etsiä itselleni muunlaistakin työtä Tauposta. Nyt asuttamani hostelli ei ole työhostelli, joten työt eivät taida tällä kertaa kävellä luokseni.

Tänään meidän neljän siivoustiimiläisen jengi käveli Uuden-Seelannin kaikkein vierailuimmalle nähtävyydelle, Huka Fallsille. Huka Falls on rykelmä peräkkäisiä vesiputouksia. Eivät kovin korkeita, mutta voimakkaita kyllä. Yli 200 000 litraa sekunnissa. Mutta että kaikkein vierailluin Uudessa-Seelannissa? Mikä turisteja vaivaa? Niin no, siellähän mekin olimme pällistelemässä...

~

Cleaning my way through New Zealand. This time in Taupo. Free bed for at least two weeks, yay!

Vaaravyöhykkeiden kaupunki

Olen viihtynyt nämä lähes kaksi viikkoa vaaravyöhyke-kylteillä vuoratussa Rotoruassa erinomaisesti. Iso kiitos kuuluu toki mahtavalle siivoustiimillemme ja muille hostellissa yön tai muutaman yöpyneille reissaajille, mutta Rotorua kaupunkina itsenäänkin on oikein mukava paikka oleskella ja touhuta. Kaupungin laidalla sijaitsee myös valtava punapuumetsä,jossa on tarjoilla merkittyjä reittejä puolen tunnin ja kahdeksan tunnin kestoisten kävelykierrosten välillä. Kesä on jo nurkan takana ja säät ovat olleet suotuisia kaupungin ahkeraan mylläämiseen.

Kävimme juhlistamassa saksalaisen reissaajan kandidaatiksi valmistumista polynesialaisessa kylpylässä. Hintavimmalla lipulla pääsimme köllöttelemään neljässä ulkosalla sijaitsevissa erilämpöisessä altaassa (36-42 ˚c). 42-asteinen allas tuntui tosin ennemminkin noin suunnilleen sata-asteiselta. Hirmuinen polttelu ja hiki! Kolme tuntia sujahtivat siivillä.

Vinkki Rotoruassa vieraileville: Lady Janen jäätelöbaarista saa melkoisen hyvää jäätelöä. Yksi pienen elämäni parhaita jäätelötötteröitä sisälsi hunajajäätelöä, sitruunajuustokakkujääteöä, vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja pähkinämurskaa.

Kohta onkin taas aika pakata rinkka. 

~

Rotorua is a very nice town to spend some time but it's time to move on again. Time flies, gotta go!

Taiteilijan väripaletissa

Tuntui melkoiselta liioittelulta saada viettää kaksi vapaapäivää putkeen viiden kolmetuntisen työpäivän jälkeen. Ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi hyppäsin Wai-O-Tapuun menevään turistibussiin. 20 minuutin ajomatkan päässä Rotoruasta sijaitseva Wai-O-Tapu on 18 neliökilometrin kokoinen geoterminen alue, missä on geysireitä, kiehuvia mutalammikoita ja kuumia lähteitä kaikessa väriloistossaan.

  

~

Working five 3 hour days a week. Two days off are for being a tourist. As well as other five days.