Sea legs

Viikko veneellä takana. Jo! Työpaikkani on teräksinen, 10-metrinen ja 12-tonninen. Työalueeni on Uuden-Seelannin suurin, Singaporen kokoinen kraaterijärvi. Olen todella, todella iloinen saadessani mahdollisuuden oppia purjehtimaan.

Matkalla työpaikalle

Aamut siivoan hostellia pitääkseni petini ilmaisena ja päivät purjehdin Taupon järvellä. Olen oppinut vesillä olosta ja purjehtimisesta hirmu paljon. Vaikka jokaisen reissun päämäärä onkin sama, jokainen kierros on kuitenkin yllättävän erilainen. Joinakin päivinä tuuli on niin voimakas, että kiidämme järven halki niin kenossa, että turistien varpaat viistävät vettä ja toisina päivinä tuulta ei ole nimeksikään, joten emme voi purjehtia, vaan joudumme päristelemään moottorin avulla maorikaiverruksille. 

Opin joka päivä jotain uutta. Purjeveneen ohjaamisen, purjeiden nostamisen ja laskemisen, veden värien tarkkailemisen sekä tuulen tunnustelun lisäksi olen myös oppinut, että miehistön jäsenenä olen valokuvauksen kohteena. Se on hemmetin hämmentävää. Toiset ottavat minusta kuvia vaivihkaa ja toiset tulevat avoimesti kameroineen luokseni. Höpsöt turistit.

Hämmentävää on myös, miten nopeasti veneellä viettämäni aika alkoi aiheuttaa keinunnan tunnetta ollessani maalla. Huomasin keinunnan ensimmäisen kerran muutaman päivän päästä illalla kylpyhuoneessa hampaita harjatessani. Seuraavana iltana keinunta tuli mukaan suihkuun. En tiedä, miten tätä kutsutaan suomeksi, mutta täällä se on sea legs. Kippari neuvoi syömään inkivääriä keinunnan tunteeseen. 

~

What a great experience to work on a sailboat! Enjoying my time on Lake Taupo.