Kerikeristä Paihiaan ja takaisin

Kipitimme ranskalaisen reissaajan kanssa Paihiaan vievän tien varrelle, eikä sitten muuta kuin kyltti käteen. Ehdimme hymyillä autoilijoille noin kolme minuuttia, kunnes saimme kyydin. Sama toistui takaisintulomatkalla. Kolme minuuttia ja kyyti.

~

Hitchhiking from Kerikeri to Paihia and back.

Elämää työhostellissa

Työhostelli eroaa niin sanotusta tavallisesta hostellista siten, että työhostelli on kuin työnvälitystoimisto. Reissaajat majoittuvat hostelliin pyytääkseen töitä tai saadakseen työtarjouksia hostellin läheisyydestä. Maksu majoituksesta menee normaalisti. Minun kohdallani tilanne on erilainen, sillä teen töitä itse hostellissa enkä täten maksa majoituksestani. Minun tehtäväni on pitää keittiö kunnossa. Hommaan menee päivän aikana maksimissaan kaksi tuntia, tunnin verran aamulla ja tunnin verran illalla.

Olen asunut hostellissa nyt viikon ja voin kertoa, että viikko on ollut kaikkea muuta kuin tylsä ja hiljainen. Satunnainen kadunkulkija sammuneena vessaan, murtautuminen yhteen hostellin asuinrakennuksista, hostellin kaikkien avainten katoaminen varkauden myötä, varkautta tutkimaan tulleiden poliisien tarkempi hostellin asukkaiden syynääminen ja yhden asukkaan maasta karkoittaminen, yhden hostellin työntekijän irtisanominen muutaman tunnin varoitusajalla ja muuta pienempää, kuten esimerkiksi jonkinlaisen huumekaupan pyöritystä. Joka päivä saa olla huuli pyöreänä.

Hostellin pomo on ollut minua kohtaan reilu ja tähän asti kaikki on sujunut hyvin. Ja miksipä ei olisi sujunut, kun työalueenani on vain keittiö. Olen kuitenkin hostellin pitkäaikaisempien asukkaiden kertomusten jälkeen valmistautunut henkisesti siihen, että saatan minä päivänä tahansa lentää kuin leppäkeihäs hostellista. Jos näin käy, tiedän jo mihin seuraavaksi lennän: Aucklandin ohi keskemmälle pohjoissaarta.

~

I'm living and working in a working hostel. Working hostels can be seen as some kind of employment agencies. Working hostel is a place where travelers come to search for jobs. I'm not searching for a job as I already have one in this hostel itself. My duty is to keep the kitchen clean. Max. 2 hours per day for accommodation.

So far so good.

Miltä maailmanloppu näyttää?

Maorit uskovat, että Cape Reigna on paikka, josta kuolleiden sielut jatkavat matkaa. Cape Reigna on paikka, johon maailma loppuu ja mistä sielujen matka alkaa. Minua ei harmita lainkaan, jos maailmanloppu on näin kaunis.

Melkein perillä

Kuten aina, kuvat kertovat vain murto-osan. Paikka on henkeäsalpaavan kaunis. Niemen kärjessä on mahdollista nähdä Tasmaninmeren ja Tyynen Valtameren törmäyksen. Väriero merien välillä on huomattava: Tasmaninmeri on hengästyttävän kauniin turkoosi ja Tyyni Valtameri ennemminkin siniharmaa. Merien törmäyskohdassa syntyy pystypäisiä vaahtopäitä.

Saksalainen ja hollantilainen reissaaja pyysivät minua mukaansa päiväretkelle ja tokihan minä mukaan hyppäsin. Onni oli saksalaisen äskettäin ostama auto, joka mahdollisti sponttaanit pysähtymiset maiseman ihailulle ja kuvien nappailulle. Kolmisin jaetut bensakustannuksetkin olivat mukavan pienet.

~

Cape Reigna. For Maori this is the place where a person's spirit comes and departs for their eternal home. As always, pictures tell hardly anything. Go and see it yourself. Beautiful!

Vähän Whangareita ja Kerikeriä

Pohjoissaaren pohjoisosassa, meren rannalla sijaitseva Whangarei on Uuden-Seelannin pohjoisin (suur)kaupunki. Päätin pysähtyä Whangareihin pariksi päiväksi matkalla Kerikeriin. 

• 

  Mt Manaia

Sohvasurffasin yhden yön verran Whangarein laitamilla. Mahtavaa seuraa ja ruokaa hienoissa maisemissa. Talon edessä kohosi komea vuori ja talon takaa vietti tie merenrantaan.

Vuoren huipulla olevat muodostelmat
kuvaavat maoriperhettä.

Whangareissa kiipesin Kerikeriin vievään bussiin. Subtrooppisella vyöhykkeellä sijaitseva Kerikeri kuuluu Paihian ja Russelin ohella turistien suosimaan alueeseen nimeltä Bay of Islands. Nämä kolme pikkukaupunkia sijaitsevat kylki kyljessä meren rannalla. Kerikerissä ja sen laitamilla on paljon virikkeitä luontomatkailusta ja Uuden-Seelannin historiasta kiinnostuneille. Reppumatkailijat sen sijaan tulevat tänne kausityöläisiksi poimimaan sitrushedelmiä. Minä puolestani tulin työskentelemään hostellissa pienen tovin.

Uusi-Seelanti on pullollaan hostelleja, joissa matkailijat voivat tehdä töitä pääasiassa majoitusta vastaan. On toki hostellikohtaista, millaisia työsopimukset ovat, mutta nukkumapaikkaa (+ muita hostellin tarjoamia etuja, kuten ilmaista pyykinpesua) vastaan tehdään yleensä kaksi, kolme tuntia töitä päivässä. Parin tunnin päivittäinen työskentely hostellissa majoitusta vastaan sopii tähän väliin mainiosti, sillä odottelen yhä IRD-numeron eli veronumeron saapumista. Numeron saapuminen vie kymmenen työpäivää. Omani pitäisi saapua ensi viikon puolivälissä.

~

I had luck with couchsurfing in Whangarei. I had a great host and she was living in a beautiful area called Whangarei Heads.

Right now I'm working for accommodation in a hostel in Kerikeri for a while. I'm still waiting for my IRD-number to come. Until then the easiest way to work and save some money is to work for accommodation in hostels or wwoof.

Kontrastien Auckland

Auckland on valtava ja kiireinen kaupunki. Aucklandissa tulee sellainen olo, että on päästävä vähän sivummalle. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas keskustasta, kun löytää jo rauhallisia alueita tutkiskeltavaksi.

182 metrin korkeuteen kohoava One tree hill on todella mukava päiväretkikohde. Siinä missä Mt Edenille voisi sanoa niin sanotusti kiivettävän, One tree hillille kierrellään ja kaarrellaan hissun kissun läpi puistojen ja peltojen, ohi lampaiden ja lehmien.

Seuraavana päivänä oli 10 minuutin bussimatkan päässä olevan rantarykelmän tutkimisen vuoro. Mission Bay, Kohimarama ja St Heliers Bay olivat kaikki mukavia rantoja.

Rangitoto

Iloinen turisti rannalla

On aika lähteä Aucklandista. Tarkoituksena olisi matkustaa Whangarein kautta Kerikeriin.

~

Even though Auckland is a huge and busy city you don't need to go far away to find peaceful green areas and nice beaches.

04:33 AM

Tuo taianomainen 04:33, jolloin minun kroppani päätti herätä ensimmäiset aamut. Kolmantena, perjantain ja lauantain välisenä yönä herätessäni 04:33 olin jo melko kypsä tähän aikaeropelleilyyn. Olinhan nukkunut melkein kokonaiset kaksi tuntia ennen kuin kroppani päätti jälleen, että kyllä se 04:33 on ihan hyvä aika herätä! 04:33 täällä on 19:33 siellä Suomessa.

Aikaerorasituksen kourissa kamppailemisesta huolimatta olen onnistunut tutkimaan Aucklandia melko aktiivisesti. Tulivuoriretki ranskalaisen ja saksalaisen reissaajan kanssa Mt Edenille oli mitä mahtavin! Mt Eden on korkein Aucklandia ympäröivistä lähes 50 tulivuoresta (196 m).

Mt Eden ja taustalla komeileva Auckland

Mieli on vielä Suomeen jääneessä syksyssä, joten tulivuoren ja tulivuorelta avautuvien näkymien ihailemisen lisäksi löysin itseni ihmettelemästä puihin juuri puhjenneita lehtiä. Ainiin, täällä on kevät! Voin kertoa, että ihanan lämmin kevät onkin.

Mt Edenin huipuilta voi
bongailla muita tulivuoria.

Seuraavana päivänä vierailimme Aucklandin museossa. Kolmikerroksinen museo sisältää maoreita esittelevän kerroksen, Uuden-Seelannin eläimistöä ja kasvistoa, tuliperäisyyttä ja merielämää esittelevän kerroksen sekä maailmansotia käsittelevän kerroksen. Paljon ihasteltavaa, ihmeteltävää ja pohdittavaa.

Olin erityisen innostunut maorien historiaa ja kulttuuria esittelevästä kerroksesta. Eloa kerrokseen toivat perinteisiin asuihin pukeutuneet maorimiehet ja -naiset.

Iloinen turisti maorirakennuksessa

~

Dear jet lag, let me sleep. For longer than until 04:33 am. Two, three hours of sleep per night is not cool. Yours, Essi.

Day trip to Mt Eden was great! There are almost 50 volcanoes in the area of Auckland and Mt Eden is the highest one with 196 m. On the next day it was time for Auckland War Memorial Museum. Despite the title of the museum it had pretty much everything: lots of Maori stuff and animals and stuff about nature of New Zealand. And yes, also one floor for WWI and WWII. 

Say hello to Auckland!

Matka Helsingistä Lontoon ja Hong Kongin kautta Aucklandiin meni niin kuin siellä kuuluisassa Strömssössä! Cathay pacific ansaitsee sijansa kärkikymmenikössä maailman parhaiden lentoyhtiöiden listauksessa. 

Aucklandin lentokentällä ei ollutkaan yhtään niin jännittävää kuin etukäteen tuumasin. Eteneminen pisteeltä toiselle oli tosin hieman hidasta ja passia ja maahantulokorttia sai olla esittelemässä joka välissä. Omalla kohdallani eteneminen kuitenkin sujui mutkattomasti, sillä minun ei tarvinnut jäädä selittelemään tai esittelemään maahan tuomiani tavaroita. Pisin keskustelu eräällä tarkastuspisteellä koski minua puhutelleen rajaviranomaisen lapsen opintoja Aalto-yliopistossa. 

Hieman Puolaa Lontoon ja Hong Kongin välillä

Hong Kong

Hong Kong

Cathay pacificin toisen lennon menu

Heräsin tähän päivään puoli viideltä aamulla. Kuuteen asti silmiä kiinni pideltyäni luovutin ja livahdin hostellin keittiöön, josta löysin muitakin vasta maahan saapuneita eurooppalaisia. Aamu ja aamupäivä meni sahatessa keskustan pääkatuja kilpaa sadepisaroiden kanssa. Enää paikallinen pankkitili on avaamatta.

Hostellikaverit pyytävät minua mukaansa sinne ja tänne, mutta energiat ovat vielä niin minimissä, että olen jättäytynyt ylimääräisistä heilumisista. Huomenna mahdollisesti päiväretkeilemme hostellin lähellä sijaitsevalle tulivuorelle. 

~

The trip went very well despite the fact that getting here took way too much time. Today I woke up at half past four and surprise, surprise I wasn't the only European awake in the early morning.

I wish I had more energy for all the day and night activities to which people at the hostel keep inviting me. Maybe tomorrow.

Farewell gift

Läksäislahja