Money, money, money

Hinnoista puheen ollen...

1 euro on vajaa 1,6 Uuden-Seelannin dollaria. Hintataso täällä on pääosin Suomen hintatason veroinen. (Minimipalkka on $13,75 eli noin 8 €) Joissakin tapauksissa hinnat ovat jopa korkeammat kuin Suomessa. Esimerkiksi tomaatit ja paprikat.. no, lopetin tomaattien syömisen.

Totuttuani siihen, että maksan esimerkiksi yhdestä paprikasta noin 2 euroa tai pienikokoisesta kesäkurpitsasta reippahasti enemmän, olin iloisesti yllättynyt löytäessäni Rotoruassa torstai-iltaisin järjestettävän ruokatorin, josta saan paprikani ja kesäkurpitsani hieman alle eurolla kappale. Toki ne ovat b-laatua, mutta sepä ei haittaa ketään.

Niin ja onko täällä sitten läskiä porukkaa? Samalla kun minä ojennan itku silmässä dollareita supermarketin kassaneidille maksaakseni ylihinnoitellut vihannekseni, seuraavassa kadunkulmassa patsastelevat pikaruokalat lätkivät toinen toistaan etovampia tarjouksia pizzoilleen, hampurilaisilleen ja muille sotkuilleen. Pizza kaikkine mahdollisine täytteineen maksaa vähemmän kuin minun pari vihannestani.

Siinä missä verenpaine nousee ja silmissä sumenee supermarkettien hedelmä- ja vihannesosastoilla, liha- ja kalaosastoilla voi taas hengittää. Lihat ja kalat ovat kohtuuhintaisia.

Jos ruoka on noin yleisesti ottaen hintavaa, niin vastapainona reppureissaajille tärkeät hostellit ja bussit sen sijaan ovat järkevän hintaisia. Maan sisäinen lentoliikenne voi olla todella edullista, jos lentelee suurimpien kaupunkien välillä. Aucklandin ja Wellingtonin välillä voi lentää 30 dollarilla eli vajaalla 20 eurolla.

Edit. Noista tomaateista vielä sen verran, että kilohinta onneksi laskee tähtitieteellisistä lukemista siedettävämmälle tasolle sesongin alkaessa :)

~

Food can be surprisingly expensive here. Hostels and buses are reasonably priced and flying is cheap.

Rikinhajuinen Rotorua

Puristeltuani niitä kymmeniätuhansia kiivejä käsissäni oli taas aika vaihtaa maisemaa. Nappasin kiivit ja avokadot reppuun ja hyppäsin bussiin, joka veisi minut Rotoruaan.

Rotorua on kuuluisa maorikulttuuristaan ja geotermisyydestään. Rikin hajua, kiehuvaa mutaa ja jännittävän väristä vettä löytää ihan kaupungin keskustasta ja ihan ilmaiseksi. Kaupungin ulkolaidoilta löytää kaikkea tätä vähän isommassa mittakaavassa. Kelpo kiskurihintaan tosin.

Työskentelen jälleen hostellissa majoitusta vastaan. Töitä on 2,5-3 tuntia päivässä ja töitä vastaan saan ilmaisen pedin ($30/yö), ilmaisen netin ($5/pvä) ja ilmaisen pyykinpesun pyykkiaineineen kuivauksineen ($9/kerta). Viidestä reissaajasta ja neljästä niin sanotusta oikeasta työntekijästä koostuva tiimimme on mahtava!

Olemme siivoustiimiläisten kesken nähneet ja tehneet vähän sitä ja vähän tätä. Viihdyn oikein hyvin!

Yksi geotermisen puiston lämpimistä altaista

Rotoruassa pidetään joka torstai-ilta iltatori. Ihanan edullisia vihanneksia ja hedelmiä (täysi muovipussillinen $ 5), reissaajan mahan helposti täyttäviä maistiaisia (maistoin ehkäpä maailman parasta sinihomejuustoa) ja käsitöitä.

~

Rotorua. Working for accommodation and being stupid tourist.

Vain numeroita

Viimeiseen viikkoon on kuulunut nurkan takaa tullut työtarjous tunnin varoitusajalla, 9-11-tuntisia työpäiviä kiivi- ja avokadotehtaassa ja käsieni kautta käyneitä kymmeniätuhansia kiivejä. Joka aamu hostellilta hyppää minibussiin 12 reissaajaa silmät sikkuralla.

Viimeiseen viikkoon on kuulunut myös iloinen jälleennäkeminen Kerikerissä tapaamieni reissaajien kanssa. Meidän tapaamisemme oli kutakuinkin suunniteltu, mutta olen muiden reissaajien tavoin törmännyt myös sattumalta ennestään tuttuihin reissaajiin. Työlomalaisten Uusi-Seelanti on hämmästyttävän pieni! 

Viimeiseen viikkoon on kuulunut myös hienoja ilmoja ja palaneita ihoja. 

~

Working in a kiwifruit and avocado factory as a re-packer. Easy stuff. Sun is shining and life is smiling.

Tuulinen Tauranga

Kuulin useilta reissaajilta, että Tauranga on mukava kaupunki vierailla, joten päätin katsastaa Taurangan ennen kuin siirryn Rotoruaan. Tauranga on Bay of Plentyn suurin ja nopeimmin kasvava kaupunki. Rannikolta löytyy sekä iso satama että myös iso hiekkaranta. Lähellä kohoaa lisäksi Mount Maunganui -niminen vuori (232 m). Maorit asuttivat Bay of Plentyn alueen ensimmäisenä Uuteen-Seelantiin aikoinaan saapuessaan.

Tutustuin hostellilla puolalaiseen reissaajaan, joka oli saapunut kaupunkiin samana päivänä. Kävimme yhdessä Mount Maunganuilla.

Mount Maunganui on itseasiassa kaupunki, mutta myös kaupungissa sijaitseva vuori on samanniminen. Kuulimme myöhemmin vuoren huipulla sattumalta tapaamiltamme hostellikavereilta, että olimme valinneet neljästä mahdollisesta huipulle vievästä reitistä haastavimman. Noniin! Ihan älytön se olikin...

~

Windy, windy Tauranga.

Pysyvä muutos

Jokainen päivä on täynnä odottamattomia käänteitä. Elämä on ennustamatonta. 

Odottamattomien muutosten johdosta liftasin ranskalaisen reissaajan kanssa Russeliin. 

Tsunamivaroitus

Saimme viime viikolla yllättäen töitä kiivifarmilta. Kiivien kukkien poimintaa. Hostellille soitettiin, että kiivifarmilla tarvitaan kuusi tyttöä viikoksi. Minä, ranskalainen ja neljä saksalaista tyttöä lähdimme seuraavana aamuna farmille.

Farmin pomo tykästyi minuun ja ranskalaiseen ja sanoi saksalaisille, että uudestaan ei tarvitse tulla. Minun ja ranen oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä taas farmille, kunnes pomo sitten ilmoitti aamulla, että töitä ei olisikaan sinä päivänä. Siispä tiemme kävi Russeliin. Viikonlopun jälkeen töitä taas löytyikin. Päiväksi.

Valtaosa saksalaisista reissaajista (ja niitä on muuten paljon!) saapuu Kerikeriin olettaen saavansa töitä lähes samantien. Nyt kuitenkin eletään hedelmien välikautta, eikä töitä oikeastaan ole. Minä en edes etsinyt töitä, mutta sain niitä kuitenkin ja voin kertoa, että jos katse voisi tappaa, olisimme ranen kanssa kärventyneet kuoliaaksi ajat sitten erityisesti farmilla päivän työskennelleiden saksalaisten tyttöjen toimesta. Kyllä, parin hassun työpäivän takia.

On aika jatkaa matkaa! Seuraavaksi Taurangaan.

~

Life can be very, very unpredictable. Hitchhiking is still easy.

It's time to move on! Next stop, Tauranga.

Kerikeri - kansakunnan kehto

Kerikeristä löytyvät Uuden-Seelannin vanhimmat rakennukset: maan vanhin rakennus noin niinkuin yleensä sekä maan vanhin kivirakennus. Nököttävät siellä sievästi vierekkäin joen varrella. Molemmat on rakennettu 1830-luvulla. Melko tuoreita vanhuksia siis.

27-metrinen Rainbow Falls on yksi Kerikerin vierailluimpia nähtävyyksiä. No, onhan se ihan hieno!

Charlie's Rock on mielestäni Rainbow Fallsia mukavampi ja mielenkiintoisempi paikka. Charlie's Rock on hieman kauempana keskustasta, mutta mikäpä kiire meillä tässä on.

Kävin saksalaisen ja hollantilaisen reissaajan kanssa kiertämässä Kerikerin rannikkoa autolla. Hostellilta nappaamamme Kerikerin alueen kartta oli aivan liian yksinkertaistettu ja täten kovin harhaanjohtava. Niin harhaanjohtava, että eksyimme niin sanotusti suoralla tiellä. Voisin napista Uuden-Seelannin kartoista hieman enemmänkin. Pohjoisnuoli kartassa on melkoista luksusta ja pikkutarkkuutta. Mittakaavoja on turha etsiä. Eksyimme kuitenkin kauniille rannalle. Rannalla hetken tsippailtuamme lähdimme etsimään oikeaa rantaa. Sekin löytyi lopulta. Kaunis sekin. Rannalla tapaamamme isä-tytär -parivaljakko varoittivat nousuvedestä. Myös uusiseelantilaisten varoittelukulttuurista voisin sanoa sanan jos toisenkin. Yksinkertaistettuna: varo elämää!

~

Kerikeri is said to be the cradle of the nation. New Zealand's oldest buildings - Kemp House and Stone Store - are both located in Kerikeri.

Kerikeri's coastline is beautiful. We got lost on our way to the coast but found a very nice coast anyway. We found the right coast afterwards, too. Beautiful weather and scenery.

Maps which you can find for free pretty much everywhere are not very good. Maps are too simplified and they don't have scales. North arrow is luxury.