31.1.2014

Abel Tasman osa 2


Hostellin vastaanottotyöntekijänä minulla on mahdollisuus osallistua ilmaiseksi joihinkin hostellilla mainostettuihin aktiviteetteihin. Siispä varasin itselleni päiväkävelyretken Abel Tasmanin kansallispuistoon.

Bussi haki aikaisin aamulla hostellin edestä ja vei Marahaun kylään, mistä nousin vesitaksin kyytiin. Moottorivene luikerteli kansallispuiston rannikkoa myötäillen kohti päiväkävelyretken aloituspistettä, Anchorage Bayta. Hyppäsin vesitaksista Anchorage Bayn rannalle ja aloitin 12,4 kilometrin reippailuni.

Split Apple Rock


Kilometrit hupenivat huomaamatta maisemia ihastellessa.
Saavuttuani takaisin Marahaun kylään bussi vei minut illaksi takaisin Nelsoniin. Hyvä päivä!

~

Day off and 12.4 km walking trip in Abel Tasman National Park.

27.1.2014

Avaimet kaulassa, puhelin kädessä

Niin on vierähtänyt jo kuukausi työntekijänä kummituskartanossa! Hostellin vastaanottotyöntekijän työnkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain vastaanottotiskin takana istumista. Kymmentuntiset päivät (kolme päivää viikossa) sujahtavat hetkessä minun kipittäessä edestakaisin ympäri hostellialuetta milloin mitäkin asiaa hoitaen.

Pääasia on kirjata matkailijoita sisään ja ottaa varauksia vastaan ja saattaa matkailijoita heidän varaamiinsa huoneisiin sekä esitellä hostellia ja ohjeistaa, miten hostellissa toimitaan ja mitä matkailijoilta odotetaan sekä antaa vinkkejä aktiviteeteista ja ehdottaa tekemistä ja näkemisen arvoisia paikkoja Nelsonissa. Tämän lisäksi pyöritän pyykkikoneita kunnes kaikki hostellin lakanat on siltä päivältä pesty, pidän yllä yleistä siisteyttä yleisisissä tiloissa ja täytän kahvi- ja teepurkkeja ja sen sellaista. Aamukahdeksasta iltakuuteen ulottuviin päiviin mahtuu melkoinen kirjo syitä sekä kurtistella kulmia että hymyillä leveästi.

Kulmat kurtistuvat, kun
- matkailijat eivät uloskirjaudu hostellista asetettuun aamukymmeneen mennessä. Tämä hankaloittaa melkoisen tehokkaasti hostellissa siivoavien reissaajien työntekoa. Onhan se hivenen hankala siivota huoneita ja vaihtaa lakanoita, kun huoneet vilisevät myöhästeleviä reissaajia. Minun tehtäväni on lopulta ajaa reissaajia ulos huoneista, jotta siivoojat pääsevät tekemään työnsä.

- matkailijat eivät joko ymmärrä tai lue tai muuten vain välitä noudattaa niitä vähäisiä sääntöjä ja kehoituksia, joita hostellissamme on. Kierrätä jätteesi oikein ja tiskaa ja kuivaa tiskisi sekä laita tiskisi takaisin kaappiin käytettyäsi niitä. Ei, eivät reissaajien aivot prosessoi näitä kahta sääntöä.

- matkailijat antavat palautetta hostellimme palveluista "mutta kyllä muissa hostelleissa vain --" tyylisesti. Huokaus.

Hymy leviää korviin, kun
- hostellissa aikaisemmin yöpyneet matkailijat palaavat uudestaan yöpymään hostellissamme. Tämä on todella yleistä. Jo tämän kuukauden aikana olen toivottanut useita matkailijoita uudestaan tervetulleiksi. Merkittäväksi matkailijoiden uudestaan palaamisesta tekee erityisesti se, että Nelsonissa toimivat hostellit ovat yleisesti ottaen korkeatasoisia ja reissaajista kilpaillaan monenlaisia houkuttimia käyttäen. Eräässä hostellissa on uima-allas ja sauna, toisessa hostellissa on joka ilta tarjoilla ilmaista suklaakakkua ja jäätelöä (oli hyvää, kävin maistamassa käydessäni moikkaamassa erästä reissaajaa) ja esimerkiksi joulunympärysajaksi yöpymispaikakseni valitsemassani hostellissa on tarjoilla ilmainen aamupala ja ranneke, jolla saa alennuksia joistakin Nelsonin liikkeistä.

Kummituskartanohostellimme tarjoaa ilmaisen aamupalan (leipien, murojen ja kaurahiutaleiden lisäksi tarjoilla on munia hostellin omilta, takapihalla asuvilta kanoilta ja pirun hyvää hunajaa paikalliselta hunajantuottajalta), ilmaista teetä ja kahvia (ihan oikeaa sellaista, eikä mitään pikakahvia! ...vaikka saa sitä pikakahviakin niin halutessaan), ilmaiset mausteet ruoanlaittoon (ei vain suolaa ja pippuria, vaan löytyy yrtit ja curryjauheet ja chilijauheet ja valkosipulinkynnet ja oliiviöljyt sekä sokerit ja kanelit ja sen sellaiset) sekä joka iltapäivä hostellin olohuoneeseen toimitetaan ilmaisia leipomotuotteita, mikä tarkoittaa niin suolaisia piiraita, täytesämpylöitä ja minipizzoja kuin sokerisia pullia ja kakkupalojakin. Meidän hostellimme jättää ilmaisen ruoan tarjoamisen suhteen muut hostellit kirkkaasti taakseen, mutta erityisesti uima-altaalla ja saunalla itseään mainostava kilpaileva hostelli vetää matkailijoita (erityisesti niitä 18-vuotiaita saksalaisia) melkoisen tehokkaasti. Minä tosin en ole asiasta lainkaan pahoillani, polskikoon siellä keskenänsä.

- hostellissa yön tai pari viihtyvät matkailijat tulevat luokseni vain sanoakseen, että ei hemmetti, miten hyvällä tavalla erikoinen hostelli meidän hostelli on. Totta! Ja minä puolestani mietin samalla mielessäni, että hemmetin hyvä, että nämä satunnaiset matkailijat näkevät tämän hostellin erikoisuuden vain hyvässä valossa...! Meille hostellin työntekijöille hostellin ja sen toiminnan erikoisuus näyttää kolikon molemmat puolet.

- matkailijat tulevat kertomaan, miten hyvä vastaanottotyöntekijä olen. Viimeksi eilen sain kehuja, että olen kuulemma ihan täydellinen viikonloppuvastaanottovirkailija, sillä olen niin pirteä, että minusta kuulemma välittyy sellainen hyvä viikonloppufiilis. Matkailijan kiittely lähinnä nauratti kyseisessä tilanteessa, sillä olin jo työvuoroni jälkeen melkoisen nuutunut ja kaukana pirteästä ja iloisesta.

- palkka tömähtää tilille!

~

Working as a receptionist gives so many reasons for frowning and smiling.

19.1.2014

Hetkiä

Oleskelu Nelsonissa ja työskentely kummituskartanossa on tarjonnut tähän mennessä jännittäviä ja mielenkiintoisia ja mukavia hetkiä.

Samassa huoneessa nukkuvat työkaverini kertoivat, että puhun unissani. Englanniksi!

Näkymä Maitai-laaksoon Uuden-Seelannin
 ns. virallisesta keskipisteestä.
Lenkkeilymaisemaa

~

All good in Nelson.

12.1.2014

The Palace

Ja niin jäi taakse elämä omakotitalossa. Paluu hostellielämään oli välttämätön, sillä osa vastaanottovirkailijan työdiiliä on myös asua kyseisessä hostellissa.

Vastaanottovirkailijan työ on melkoisen uusi maailma, vaikka hostellit itsessään ovat tulleet jo tutuksi työympäristönä. Alkumetrien suurin jännittämisen aihe koski puhelimessa englanniksi puhumista, mutta sekin on sujunut oikeastaan ihan hyvin heti alusta asti! Olen myös onnistunut välttämään suurempien kaaosten luomista.

Hostelli muistuttaa vähän muumien kummituskartanoa. Suuri, satavuotias kartanovanhus nököttää Nelsonin keskustassa sijaitsevalla mäennyppylällä valtavan ja villin puutarhan suojissa.


Hostellin pomo on kunnon vanhan liiton hippi ja pyörittää hostellia myös sen mukaisesti. Joskus tietokone sanoo ei, mutta hostellin pomo sanoo kyllä. Tämän johdosta ihmisiä nukkuu välillä vähän missä sattuu. Teltassa puutarhassa (ei, käytäntöön ei todellakaan kuulu antaa ihmisten majoittua telttaan hostellin piha-alueelle), tv-huoneen sohvalla ja hostellin pomon talon olohuoneen lattialla. Tähän mennessä olen onnistunut navigoimaan tietokoneen varausjärjestelmän ja hostellin pomon omien päätösten sekamelskassa melkoisen hyvin.


Viihdyn oikein hyvin ja tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, että toimin vastaanottovirkailjiana tammi- ja helmikuun. Mutta kuten kokemus on jo ennestään osoittanut, työlomalaisen elämä on ennustamatonta ja elämä voi heittää kuperkeikkaa hetkenä minä hyvänsä - niin hyvässä kuin pahassakin. Katsellaan :)

~

Computer says no but what if boss of the hostel says yes? I'm having exciting but definitely good times when working as a receptionist.

6.1.2014

Kia ora!

Maoreista kiinnostuneille jaossa hesarin juttu maoreista.

Yksityiskohtia Maraen modernimmasta
versiosta Wellingtonissa

2.1.2014

Hey birdy!

Ne hetket, kun näet linnun, jota et odottaisi näkeväsi villinä luonnossa, tai joka näyttää muuten vain erikoiselta tai jännittävältä. Koetat kaivaa kameraasi repustasi mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin niin, ettet pelottaisi lintua tiehensä. Lintu on yhä paikallaan ja koetat napata kuvan vikkelästi. Tuloksena tärähtäneitä, ylivalottuneita ja suttuisia kuvia. Mutta se innostus! Erityisesti ylärivin oikeanpuoleisen kuvan papukaija synnytti minussa ja Kerikerissä kanssani hengailleessa ranessa lähes hysteerisen innostusreaktion. Me nähtiin papukaija!

Myös kuningaskalastajan bongaaminen aiheutti innostuneita hihkaisuja. En edes odottanut näkeväni kuningaskalastajaa täällä, mutta minulla on ollut onnea jo kahdesti! Ensimmäisellä kerralla tuijotin lintua epäuskoisena pitkän aikaa epäillen, että no eikä varmasti ole sentään kuningaskalastaja, mutta kyllä se oli!

    
Kuningaskalastaja 
Valkokurkkurosella




















Alla olevassa vasemmassa kuvassa komeileva ylipukeutuneelta toripululta näyttävä Kaliforniantupsuviiriäinen ei ollut entuudestaan tuttu, mutta tuli tutuksi Kerikerissä asuessani. Vieruskaveri Tui sen sijaan olikin taas sarjassa "linnut, jotka haluan Uudessa-Seelannissa bongata". Tuin laulu on hyvin, hyvin omalaatuinen ja kovaääninen, joten näitä kavereita on helppo bongata jos vain kuulo pelaa. Valitettavasti kuvani ei anna oikeutta Tuin erikoiselle valkoiselle pallokaulurille. Ehti kääntyä ennen kuin sain napattua kuvan.

  
Kaliforniantupsuviiriäinen
Tui



















Mustajoutsen aiheutti minulle melkoisen "mitä täällä tapahtuu?!" -hetken. Tuon valtavan hämmästyksen sävyttämän ensikohtaamisen jälkeen mustajoutsenesta tulikin tavanomainen osa urbaania maisemaa. Niin tavanomainen, että Taupossa oli mustajoutsenia ihan riesaksi asti. Taupossa mustajoutsen on luokiteltu lähinnä tuhoeläimeksi.

Ja sitten tuo reppana Kiivi. Saa nähdä, saanko napattua tuon autenttisempaa kuvaa tuosta lähes kokonaan kadonneesta linnusta.

Mustajoutsen
Kiivi



















Pohjoissaarella hengailee siis muun muassa tällaisia kavereita. Nyt on aika bongailla Eteläsaaren siivekkäitä! Löysin jo ylipukeutuneita toripuluja myös Abel Tasmanin kansallispuistosta.