The Palace

Ja niin jäi taakse elämä omakotitalossa. Paluu hostellielämään oli välttämätön, sillä osa vastaanottovirkailijan työdiiliä on myös asua kyseisessä hostellissa.

Vastaanottovirkailijan työ on melkoisen uusi maailma, vaikka hostellit itsessään ovat tulleet jo tutuksi työympäristönä. Alkumetrien suurin jännittämisen aihe koski puhelimessa englanniksi puhumista, mutta sekin on sujunut oikeastaan ihan hyvin heti alusta asti! Olen myös onnistunut välttämään suurempien kaaosten luomista.

Hostelli muistuttaa vähän muumien kummituskartanoa. Suuri, satavuotias kartanovanhus nököttää Nelsonin keskustassa sijaitsevalla mäennyppylällä valtavan ja villin puutarhan suojissa.

Hostellin pomo on kunnon vanhan liiton hippi ja pyörittää hostellia myös sen mukaisesti. Joskus tietokone sanoo ei, mutta hostellin pomo sanoo kyllä. Tämän johdosta ihmisiä nukkuu välillä vähän missä sattuu. Teltassa puutarhassa (ei, käytäntöön ei todellakaan kuulu antaa ihmisten majoittua telttaan hostellin piha-alueelle), tv-huoneen sohvalla ja hostellin pomon talon olohuoneen lattialla. Tähän mennessä olen onnistunut navigoimaan tietokoneen varausjärjestelmän ja hostellin pomon omien päätösten sekamelskassa melkoisen hyvin.

Viihdyn oikein hyvin ja tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, että toimin vastaanottovirkailjiana tammi- ja helmikuun. Mutta kuten kokemus on jo ennestään osoittanut, työlomalaisen elämä on ennustamatonta ja elämä voi heittää kuperkeikkaa hetkenä minä hyvänsä - niin hyvässä kuin pahassakin. Katsellaan :)

~

Computer says no but what if boss of the hostel says yes? I'm having exciting but definitely good times when working as a receptionist.