Niin on vierähtänyt jo kuukausi työntekijänä kummituskartanossa! Hostellin vastaanottotyöntekijän työnkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin vain vastaanottotiskin takana istumista. Kymmentuntiset päivät (kolme päivää viikossa) sujahtavat hetkessä minun kipittäessä edestakaisin ympäri hostellialuetta milloin mitäkin asiaa hoitaen.
Pääasia on kirjata matkailijoita sisään ja ottaa varauksia vastaan ja saattaa matkailijoita heidän varaamiinsa huoneisiin sekä esitellä hostellia ja ohjeistaa, miten hostellissa toimitaan ja mitä matkailijoilta odotetaan sekä antaa vinkkejä aktiviteeteista ja ehdottaa tekemistä ja näkemisen arvoisia paikkoja Nelsonissa. Tämän lisäksi pyöritän pyykkikoneita kunnes kaikki hostellin lakanat on siltä päivältä pesty, pidän yllä yleistä siisteyttä yleisisissä tiloissa ja täytän kahvi- ja teepurkkeja ja sen sellaista. Aamukahdeksasta iltakuuteen ulottuviin päiviin mahtuu melkoinen kirjo syitä sekä kurtistella kulmia että hymyillä leveästi.
Kulmat kurtistuvat, kun
- matkailijat eivät uloskirjaudu hostellista asetettuun aamukymmeneen mennessä. Tämä hankaloittaa melkoisen tehokkaasti hostellissa siivoavien reissaajien työntekoa. Onhan se hivenen hankala siivota huoneita ja vaihtaa lakanoita, kun huoneet vilisevät myöhästeleviä reissaajia. Minun tehtäväni on lopulta ajaa reissaajia ulos huoneista, jotta siivoojat pääsevät tekemään työnsä.
- matkailijat eivät joko ymmärrä tai lue tai muuten vain välitä noudattaa niitä vähäisiä sääntöjä ja kehoituksia, joita hostellissamme on. Kierrätä jätteesi oikein ja tiskaa ja kuivaa tiskisi sekä laita tiskisi takaisin kaappiin käytettyäsi niitä. Ei, eivät reissaajien aivot prosessoi näitä kahta sääntöä.
- matkailijat antavat palautetta hostellimme palveluista "mutta kyllä muissa hostelleissa vain --" tyylisesti. Huokaus.
Hymy leviää korviin, kun
- hostellissa aikaisemmin yöpyneet matkailijat palaavat uudestaan yöpymään hostellissamme. Tämä on todella yleistä. Jo tämän kuukauden aikana olen toivottanut useita matkailijoita uudestaan tervetulleiksi. Merkittäväksi matkailijoiden uudestaan palaamisesta tekee erityisesti se, että Nelsonissa toimivat hostellit ovat yleisesti ottaen korkeatasoisia ja reissaajista kilpaillaan monenlaisia houkuttimia käyttäen. Eräässä hostellissa on uima-allas ja sauna, toisessa hostellissa on joka ilta tarjoilla ilmaista suklaakakkua ja jäätelöä (oli hyvää, kävin maistamassa käydessäni moikkaamassa erästä reissaajaa) ja esimerkiksi joulunympärysajaksi yöpymispaikakseni valitsemassani hostellissa on tarjoilla ilmainen aamupala ja ranneke, jolla saa alennuksia joistakin Nelsonin liikkeistä.
Kummituskartanohostellimme tarjoaa ilmaisen aamupalan (leipien, murojen ja kaurahiutaleiden lisäksi tarjoilla on munia hostellin omilta, takapihalla asuvilta kanoilta ja pirun hyvää hunajaa paikalliselta hunajantuottajalta), ilmaista teetä ja kahvia (ihan oikeaa sellaista, eikä mitään pikakahvia! ...vaikka saa sitä pikakahviakin niin halutessaan), ilmaiset mausteet ruoanlaittoon (ei vain suolaa ja pippuria, vaan löytyy yrtit ja curryjauheet ja chilijauheet ja valkosipulinkynnet ja oliiviöljyt sekä sokerit ja kanelit ja sen sellaiset) sekä joka iltapäivä hostellin olohuoneeseen toimitetaan ilmaisia leipomotuotteita, mikä tarkoittaa niin suolaisia piiraita, täytesämpylöitä ja minipizzoja kuin sokerisia pullia ja kakkupalojakin. Meidän hostellimme jättää ilmaisen ruoan tarjoamisen suhteen muut hostellit kirkkaasti taakseen, mutta erityisesti uima-altaalla ja saunalla itseään mainostava kilpaileva hostelli vetää matkailijoita (erityisesti niitä 18-vuotiaita saksalaisia) melkoisen tehokkaasti. Minä tosin en ole asiasta lainkaan pahoillani, polskikoon siellä keskenänsä.
- hostellissa yön tai pari viihtyvät matkailijat tulevat luokseni vain sanoakseen, että ei hemmetti, miten hyvällä tavalla erikoinen hostelli meidän hostelli on. Totta! Ja minä puolestani mietin samalla mielessäni, että hemmetin hyvä, että nämä satunnaiset matkailijat näkevät tämän hostellin erikoisuuden vain hyvässä valossa...! Meille hostellin työntekijöille hostellin ja sen toiminnan erikoisuus näyttää kolikon molemmat puolet.
- matkailijat tulevat kertomaan, miten hyvä vastaanottotyöntekijä olen. Viimeksi eilen sain kehuja, että olen kuulemma ihan täydellinen viikonloppuvastaanottovirkailija, sillä olen niin pirteä, että minusta kuulemma välittyy sellainen hyvä viikonloppufiilis. Matkailijan kiittely lähinnä nauratti kyseisessä tilanteessa, sillä olin jo työvuoroni jälkeen melkoisen nuutunut ja kaukana pirteästä ja iloisesta.
- palkka tömähtää tilille!
~
Working as a receptionist gives so many reasons for frowning and smiling.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti