Paikallisten kiivien ystävällisyys ja mentaliteetti on merkillepantavan erilaista - vilpittömämpää. Tiedättekös, on sitä muodollista ystävällisyyttä ja sitten sitä aidomman sorttista ystävällisyyttä. Tällaista aitoutta taisin todistaa viimeksi ihan alkumatkastani Northlandissa steppaillessani. (Toki pidän mielessä sohvasurffausverkostoon kuuluvan joukon mahtavia ihmisiä, mutta tämä porukka painii eri sarjassa.)
Pysähdyin Invercargilliin pariksi päiväksi matkallani Te Anauun. Urbaani mahtipontisuus vaihtui luonnon mahtipontisuuteen Te Anauta kohti körötellessä. Ja entäpä Te Anau sitten? Mahtava!
Päivät täyttyivät muun muassa vanhojen tuttujen tapaamisilla sekä pienillä ja vähän isommilla päiväretkillä. Fiordlandin kansallispuistoa on tullut ihasteltua niin lyhytelokuvan avulla kuin koko päivän kestäneellä bussi+vene+kävely -retkellä.
Ylistävät adjektiivit loppuvat kesken kuvaillessa, miten upea tuo Fiordlandin kansallispuistoa ilmasta käsin kuvaava puolituntinen filminpätkä oli. Tämä kolkka Uutta-Seelantia on ihan käsittämättömän upea!
Uskollinen matkaseuralaiseni aurinko lähti mukaani myös Milford Soundin vuonolle, jossa vuotuisia sademääriä mitataan metreissä millimetrien ja senttimetrien sijaan.
Invercargill doesn't offer much natural attractions but urban scenery is rather interesting to explore. After Invercargill I went to Te Anau. Te Anau and its surrounding areas such as Fiordland National Park are again all about natural attractions.
Milford Sound left me speechless. Milford Sound gets around 7 meters of rainfall per year. Guess who had a nice warm sunny day in Milford Sound? ME!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti