Not so well in Wellington

Aina Wellingtonia ajatellessani mielessäni on pyörinyt kuva todella, todella kovan tuulen ja sateen muodostamasta kauniista sekasorrosta ja harmaudesta. Ei ei, en kuitenkaan päässyt todistamaan tuulennopeuksia, joiden ansiosta voisi nojata ilmaan michaeljacksonmaisesti enkä myöskään joutunut kaivamaan sadetakkiani rinkkani pohjalta. Wellington oli tyyni ja aurinkoinen!

Neljä päivää Wellingtonissa kuluivat pääosin voimia keräten. Hostellihuoneessa neljän saksalaisen lisäksi majaa pitänyt chileläispoika oli jopa pelottavan innostunut läsnäolostani ja voi miten tuo innostus vaihtui niin nopeasti raskaisiin, pitkiin huokauksiin ja lopulta puhumattomuuteen, kun poika ei ottanut uskoakseen, että minä olin hieman kipeä. Tottakai minun olisi pitänyt kiivetä hänen kanssaan näköalapaikalle Mt Victorialle, käydä toisella mäellä Wellingtonin kasvitieteellisessä puutarhassa, lähteä ensi-iltaan katsomaan uusinta hobittipätkää ja myös käydä greisibailaamassa kaupungin yöelämässä. Kohtelias kieltäytyminen lukuisista aktiviteeteista kuumemittaria heiluttaen ei näyttänyt välittävän oikeanlaista viestiä. Rankin suorittamani aktiviteetti oli vierailu Te Papa -museoon.

Te Papa onnistui innostamaan
vähän väsyneempääkin reissuajaa.

Viimeisenä päivänä ennen seuraavan aamun lauttamatkaa olo oli jo terve ja vietin viihtyisän illan Wellingtonin yliopistossa työskentelevän virolaisen nuoren naisen kanssa, jonka yhteystiedot olin saanut jo ennen Uuteen-Seelantiin saapumistani opiskelukaveriltani. Kiitos seuralaiseni paikallistuntemuksen viimeinen ilta Wellingtonissa sujui mukavasti.

Seuraavan aamun lauttamatka Eteläsaarelle sujui mutkitta. Lautta kulki ajallaan yhä vain tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Paikalliset sanovat, että lauttamatka Wellingtonin ja Pictonin välillä voi olla parhaimmillaan, tai pahimmillaan, yksi maailman rankimpia. En päässyt todistamaan sitäkään sekasortoa!

Ensimmäinen näkymä Eteläsaaresta

Lauttamatkan kohokohta: näin delfiinejä! Kolme eri delfiiniporukkaa kävi saattamassa meitä lauttamme lipuessa eteläsaaren röpelöisen rannikon lomassa.

~

Wellington is a nice and relatively small place. Unfortunately I was a bit sick most of the time. Even though I didn't see much I don't feel like I missed much as I was able to visit Te Papa museum and go around a bit more on the last day before taking a ferry.

Trip from Wellington to Picton (South Island) was good! Locals say it can be the roughest ride in the world. I couldn't have guessed it on my trip. Calm and beautiful, and dolphins!