Sohvasurffausta Napierissa

Eräänä päivänä löysin itseni miettimästä, että nyt riitti oleskelu Taupossa! Päätöstä ei puoltanut mikään yksittäinen tapahtuma tai edes tapahtumien sarja, vaan yllättäen nurkan takaa tullut tunne, että taas olisi aika pakata rinkka. Ja niin minä ilmoitin hostellin pomolle ja purjeveneen kipparille että iso kiitos kaikesta, mutta meikämandoliino jatkaa matkaa.

Siirsin tukikohtani kolmeksi päiväksi Pohjoissaaren itärannikolle, Napieriin. Napierissa minua odotti aivan ihastuttava sohvasurffausemäntä aivan ihastuttavalla asuinalueella aivan ihastuttavassa talossa aivan ihastuttavan kämppiksen ja aivan ihastuttavien kolmen ranskalaisen sohvasurffaajan kanssa! Ja mihinkäpä me niistä saksalaisista pääsisimme; seuraamme liittyi myöhemmin samana päivänä myös vielä yksi sohvasurffaaja viettämään viikonloppua Napierissa.

Muuten! Ratkaisin vihdoinkin tyypillisen suomalaisen ruoan valmistamiseen liittyneen ikuisuusongelman koskien erilaisten ruokien suomalaisuutta! Surffausemäntä pyysi minua valmistamaan tyypillistä suomalaista salaattia lauantai-iltana järjestettäviin grillijuhliin. Jaa että suomalaista salaattia? Niin sanotusti perinteisen suomalaisen ruoan ideoiminen ja valmistaminen ulkomailla noin ylipäätäänkin on jo haaste! Koin pienen ahaa-elämyksen ja pyöräytin rosollin! Ei taaskaan mikään puhtaasti suomalainen ruoka, mutta tarpeeksi suomalainen näin toiselta puolelta maailmaa katsottuna. Ja onhan se joulukin ihan kohta.

Elelin nuo kolme kesäpäivää hymy korvissa ympäri vuorokauden. Saimme mahdutettua hurjasti tekemistä ja näkemistä jokaiseen päivään kuitenkaan juoksematta holtittomasti ympäriinsä. Viikonlopun ehdoton kohokohta oli auringonnousun näkeminen Te Mata-nimisen vuoren huipulta. Ei ollut mikään helppo suoritus herätä iloisten parin tunnin yöunien jälkeen, mutta onnistuimmepa vain tavoitteessamme nähdä auringonnousu ensimmäisten joukossa maailmassa.

Ihasteltuamme auringonnousua kurvasimme Hastingissa järjestettävälle ulkoilmatorille syömään aamupalaa. Viikonlopun jännittävin juttu oli vehnänorasshotti! Eräällä kojulla survottiin ruohoa pienen lihamyllyn tapaisen koneen läpi ja tuloksena syntyneen mehun pitäisi olla erittäin terveellistä ja vaikka mitä mahdollista! Surffausemäntämme tarjosi meille shotit. Vaikuttava makuelämys, mutta en joisi toista kertaa.

Oli valtava sääli jättää Napier ja nuo mahtavat tyypit taakse, mutta vielä olisi pyörähdettävä Wellingtonissa ennen kuin Pohjoissaari vaihtuisi Eteläsaareen.

~

Couchsurfing in summery Napier! I would have loved to stay longer but Wellington was already waiting for me.