"Ja tätä aluetta voisimmekin kutsua oikeaksi supertulivuoreksi!" eläytyi bussikuski mikrofoniinsa ajaessaan alas serpentiinitietä kohti Akaroan kylää. Tämä supertulivuori on tosin nähnyt parhaat päivänsä jo ajat sitten, toisin kun Taupon supertulivuori, joka joku kaunis päivä päättäessään räjähtää pyyhkäisee koko Uuden-Seelannin kartalta.
 |
| Näkymät kahden tunnin maitohapottavan kiipeämisen jälkeen |
Ranskalaistyylinen Akaroa on pikkuruinen noin 700 asukkaan kylä. Lomasesongin huipun aikana väkiluku pyörii jossain 10 000 asukkaan molemmilla puolilla. Ranskalaiset perustivat Akaroaan siirtokunnan 1838 ja kaksi vuotta myöhemmin alueelle saapui ranskalaisia siirtolaisia. Vaikka britit vetivätkin pidemmän korren Uuden-Seelannin valloittamisessa ja hallitsemisessa, on Akaroa kuitenkin säilyttänyt ranskalaistyylisyytensä.
Lomailu vaihtuikin sitten kahteen eri työhön: työskentelen hostellissa siivoajana ja vastapuolella katua sijaitsevassa ravintolassa tarjoilijana. Minua koetettiin suostutella työskentelemään vielä purjeveneelläkin ja kahvilastakin olisin saanut töitä. Purjeveneelle olisin mennyt mielelläni jos siellä työskentely ei olisi vaatinut joukkoa erilaisia erikoisjärjestelyjä ja jos miehistönä olosta olisi saanut parempaa palkkaa. Vastapäinen ravintola tarvitsi kipeästi kiireapulaista muutamaksi päiväksi ja tuumasin, että voisihan tuota koettaa jos vain ottavat töihin nollakokemuksella!
~
Pretty and tiny Akaroa. Working for my accommodation and also as a waitress.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti