Saarista pohjoisemmalla

Sain mahdollisuuden sohvasurffata Wellingtonissa viime Wellington-vierailulla tapaamani virolaisneidin luona. Sohvasurffauksessa kiehtovinta on, että saatat löytää itsesi melko odottamattomista paikoista ja tilanteista. Minä löysin itseni muun muassa Wellingtonin yliopiston syöpätutkimuslaboratioriosta tutkijantakki päällä ja tyylikkäät suojalasit silmillä tuijottamasta monttu auki, kun sohvasurffausemäntäni ruokki soluja!

Olin todella onnekas Pohjoissaarelle siirtymisen ajankohdan kanssa, sillä heti seuraavana päivänä Uutta-Seelantia riepotteli trooppisen syklonin jäänne, minkä seurauksena Eteläsaarta paukuttivat maanvyörymiä ja huomattavia tulvia aiheuttaneet rankkasateet sekä talojen kattoja repivät tuulet. Samat sateet ja tuulet aiheuttivat tuntien viivästymisiä Cookin lahden lauttaliikenteessä (puhumattakaan, millaisia nuo lauttamatkat itsessään mahtoivat olla). Syklonin rippeet kiusasivat myös Pohjoissaarta lähes koko matkalta: Wellingtonin keskustassa syntyi pari talojen asukkaat evakkoon pakottavaa maanvyörymää ja muun muassa Aucklandin keskusta tulvi pitäen huolen sekasorron syntymisestä. Ei edes haitannut, vaikka Wellingtonkin sai osansa syklonista, sillä olin kuitenkin suunnitelmieni mukaisesti taas turvallisesti Pohjoissaarella.

Syklonin jämien väistyttyä Wellington oli jälleen tyyni ja aurinkoinen. Viikko Wellingtonissa kului tehden ja nähden kaikkea sitä, mikä viime kerralla ei onnistunut. Ja vielä jäi paljon rästiin! Ensi kerralla sitten.

~

Second time in Wellington was heaps better.