Merta edempänä olosta

Työloma Uudessa-Seelannissa on osaltani ohitse. Lätkäisen tähän kiivityylisesti sekavan ja satunnaisen ryöpsähdyksen mieleeni tupsahtaneita ajatuksia ja oivalluksia, joista saattaa (tai ei todellakaan saata) olla hyötyä ja iloa Uuteen-Seelantiin (työlomalle) halajaville.

Hullut kiivit. Kiivit ovat rentoa ja joustavaa porukkaa. Ota ilo irti! Kiivit ovat valmiita joustamaan säännöissä ja asetuksissa. Toinen puoli kolikkoa kuitenkin on, että rentous ja joustavuus saattaa johtaa helposti hämmentäviin ja sekaviin tilanteisiin. Kiivit eivät aina ota elämää niin kovin vakavasti - usein riittää, että homma menee vähän sinne päin.

Wellingtonin markkinoilla

Farmers' market. Löydät paikallisten viljelijöiden ja käsityöläisten miehittämiä markkinoita lähes joka kaupungista ja kylästä lähes minä viikonpäivänä tahansa. Vihannekset ja hedelmät ovat edullisempia sekä tietenkin paikallisia ja tuoreita. Keskittämällä vihannes- ja hedelmäostokset näille markkinoille voi säästää melkoisen summan rahaa. Tismalleen sama kurkku voi maksaa supermarketissa $3 ja markkinoilla $1. Vihannes- ja hedelmävarastojen täyttämisen lisäksi markkinat ovat parhaimmillaan mainioita ruokailupaikkoja. Ovat myös ehkäpä parhaimpia paikkoja tuliaisten ostamiseen! Henkilökohtainen kolmen kärki: Hawke's Bay Farmers' Market, Rotorua Night Market ja Otago Farmers Market.



Bin Inn pelastaa ruoanlaittoa rakastavan reissaajan! Kuljin tietämättäni tämän Punnitse ja säästä -tyylisen kaupan ohi monessa kaupungissa, mutta Taupossa kurkkasin kaupan etuovelta sisään ja se oli yksi parhaita uteliaita kurkkauksia! Kun et halua kantaa puolen kilon sokeripussia ympäri Uutta-Seelantia tai haluat maustaa ruokasi jollakin muulla kuin suolalla ja pippurilla, mene Bin Inniin. Löysin Taupon Bin Innistä muuten salmiakkiakin!

Hintataso. Uusi-Seelanti on hintava maa. Turistihoukutukset ovat liioitellun hintaisia, sillä "kerran täällä vain käydään!" -mentaliteetilla varustetut turistit laskuvarjohyppäävät, laskevat koskea, uivat delfiinien kanssa ja käyvät ihmettelemässä valaita helikopteriajeluilla, oli hinta mitä tahansa. Tällaiset toki ovat omasta tahdosta riippuvia kuluja, mutta kun pitää kuitenkin syödä ja juoda ja sitä aurinkorasvaakin pitäisi ostaa lisää.

BBH-jäsenyys. Pidättäydyin pitkään jääräpäisesti sitomasta itseäni minkäänlaisiin jäsenyyksiin tai etukortteihin. Tajusin kuitenkin melko nopeasti, että on täysin järjetöntä olla liittymättä BBH-verkostoon. Ja niin minä lopulta luovutin ja ostin itselleni BBH-kortin, joka maksoi itsensä moninkertaisesti takaisin. On melkoisen viisas teko ostaa yöpymisalennuksiin sekä muunlaisiin turistihoukutusalennuksiin oikeuttava BBH-kortti heti ensi tilassa, jos aikoo matkustaa Uudessa-Seelannissa yli kuukaudenkaan ajan ja suunnittelee yöpyvänsä hostelleissa. Huomattava enemmistö Uuden-Seelannin hostelleista kuuluu BBH-verkostoon eli melkeinpä mihin vain mennessäsi saat muutaman dollarin alennuksen joka yöstä. Niin, tämä on niin tätä: hinnathan ne nousevat vaan entisestään, kun lähes kaikilla reissuajilla on se BBH-kortti, mutta minkäs teet.

Bussipassit. Uuden-Seelannin suurimmat bussiyhtiöt, Nakedbus ja InterCity, tarjoavat monenlaisia bussipassivaihtoehtoja. InterCity myy passeja tuntikohtaisesti ja Nakedbus matkakohtaisesti. Oma kymmenen matkan bussipassi maksoi tuntuvassa alennuksessa ollessaan $168 eli matkustin bussilla todella hyvään hintaan kymmenen matkan ajan! Nakedbussilla on usein erilaisia alennuksia - kannattaa seurata kotisivuja.

Liftaus. En oikein tiedä, mitä mieltä siitä lopulta olisin. Omat kokemukseni ovat olleet ainoastaan myönteisiä ja olen ollut iloinen saadessani mahdollisuuden koettaa tällaistakin matkustustapaa. Mutta, mutta.

Mielikuva liftauksesta Uudessa-Seelannissa on hieman liian ruusuinen: sanovat, että liftaus on turvallista ja helppoa. Tämän illuusion johdosta tienvarret kuhisevat kyytionneaan koettavia reissareita. Helppoa liftaus kyllä on, mutta aina ei ole onnea matkassa. Päätin muutaman ikävän tai ikävästi päättyneen liftaustarinan kuultuani ja karmivia uutisia sanomalehdistä luettuani olla liftaamatta yksin. Ja lopulta päätin olla liftaamatta enää ollenkaan.



Kansallisuudella on väliä. Työpaikka kiivifarmilla oli yhden päivän sijasta kaksipäiväinen, sillä en ollut Saksasta. Sain työpaikan Taupon hostellista, sillä en ollut Saksasta. Sain työpaikan Nelsonin hostellista, sillä olin Suomesta. Karrikoiden.


Kaupunginkirjastot. Tietokoneeni ei halunnutkaan reppureissata ja niin minusta tuli noin puolivälissä matkaa kaupunginkirjastojen metsästäjä. (Tarkkaavaisimmat ehkä huomasivat, että vaikka itse tekstit olivatkin ääkkösillä varustettuja, vastaukset olivat usein ääkkösettömiä. Melko aikaavievää tuo ääkkösten kanssa kirjoittaminen ulkomaisella näppäimistöllä...) Miksi tuon tämän esille? No, en ollut ainoa epäonninen vaan tapasin matkan aikana aivan liian monta hämmentynyttä tai toivotonta reissaajaa käsissään joko oudosti käyttäytyvä tai odottamattomasti rikki mennyt tietokone. Ja se selittämättömästi rikkoutuneiden älypuhelimien valtameri oli myös melko vaikuttava! Uusi-Seelanti tuntuu olevan bermudan kolmio tietokoneille ja älypuhelimille. Mutta siis, onneksi on näitä kaupunginkirjastoja, joista huomattava osa antaa käyttää nettiä ilmaiseksi.

Mikä ettei on erittäin hyvä kysymys tässä maassa matkaillessa. Mikä ettei saattaa viedä sinut moniin ikimuistoisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Uusi-Seelanti, mikä ettei!

~

My working holiday is over. What I learned? Kiwis are nutters. I love their farmers' markets, though! Hitchhiking is easy but might not be as safe as people expect it to be. I got some jobs just because I wasn't from Germany. True story. I also learned that why not is a damn good question!